Thirty-six pictures

Mun lenkkikierroksen varrelta, kelpais...

Viimeisiä viedään.

Viimeisellä Vancouver-lenkillä :(

En ole saanut aikaiseksi kirjoitella, kun uusien tyttöjen tultua on vain ahdistanut ajatella, että kohta sitä täältä sitten lähdetään. On ollut niin upea kesä, mahtavimmat kolme kuukautta, mitä ikinä. Kouluhommat ei kyllä ole edistyneet ei pätkääkään, mutta onneksi ehdin niitä stressata koko syksyn....

Tähän postaukseen siis lisään viimeisten kolmen viikon tunnelmia. Oltiin siis uusien tyttöjen kanssa kolme viikkoa päällekäin. Ensimmäisen viikon tytöt vain tutkaili meidän touhuja, mutta siitä eteenpäin me on ensin katsottu heidän touhuja ja lopulta tehty aivan muuta kuin he ohjelmien ajan. Niin haikeaa. Mutta jotenkin mua itseäni helpottaa, naiivisti, että oon saanut itse nähdä minkälaiset tapaukset sitä tänne jää meidän mummojen ja pappojen toimintaa ylläpitämään :)

Clara <3

Meidän ystävä Clara piti meille läksiäisjuhlat tuossa elokuun alussa. Paikalle tuli kaikki meidän tutut nuoret, mitä tämän kesän aikana on kaveerattu. Oli ihan mahtavaa. Clara on siis kokkina Suomikodilla, joten luonnolliseti hän oli tehnyt ruokaa, josta valitettavasti ei kuvaa ole, oli muuten hyvää! Sen lisäksi Clara oli espanjalaiseen tapaan siskonsa kanssa hommannut mulle ja Ainolle pinãtan! V-a-u! Se siis mentiin sitten sellaisella pesäpallomailaa muistuttavalla puukepillä puistoon puustaroikkuen rikkomaan, silmät sidottuina tietenkin. Jujuna oli se, että samalla kun me sokeana sitä hakattiin (vuorotellen!) Clara veteli narusta niin, että se pinata heilu ja hyppi, eikä pysynyt ollenkaan samassa paikassa. Ilkeää! :D

Vielä ehjänä

Ensiksi Aino yritti sitä rikkoa parin lyönnin ajan. Sitten oli minun vuoro. Sitten annettiin uuden tytön Jennan kokeilla, ja Jenna saikin sen tippumaan narusta maahan ja näin vähän rikki. Mutta ei, tytöt ei hyväksyneet sitä, joten laitettiin vielä meidän Jokeri eli pesäpalloa harrastava Marjo kehiin ja johan mäsähtipäsähti ja LENSI! :D Pinatan sisältä sitten paljastui karamellejä, tikkareita, ehkäisyvälineitä, Kanada-kyniä ja -pinssejä ja geisha-viuhkoja.

Rikki män...

Yrittäjä nro 1

Ja 2...

Nro 3

Ja nelonen, joka lopulta vihdoin osui kunnolla!

Saalis käsissä (huomaa yhden sankarin ilme........)

Maajo & Nenna <3

Melbel/Melville/Melissimo och mig

Tuo blondi neitonen on meidän ohjaajan tytär, joka myöskin työskentelee Suomikodilla. Voih, ikävä jää.


Claralla vietetyn alkuillan jälkeen siirryttiin vielä meidän lempipaikkaan tanssimaan, nams. En tiedä mikä siinä on, mutta viihdyn niin hyvin siellä latino-baarissa! Osansa voi tietenkin olla seuralla.. ;) (tarkoittaen nyt Claraa yms kumppaneita)

Mel, A, Maajo, Nenna, Emma, Hanna ja Clara. :)

Baarissa minä ja Naila 19v

Hmm, mitähän muuta me on tehty. On näytetty Marjolle ja Jennalle kaupunkia ainakin. Täällä oli siis ilotulitukset kolmena eri iltana kahdeksan päivän sisällä, joista kahtena ensimmäisenä käytiin ihastelemassa itse paikalla. Kolmantena iltana sitten lähdettiin kaupungille sillä mielellä, että paikalle mennään, mutta... Sitten kaikki kolme tyttöä hylkäsi mut peruen aikeensa, enkä yksinkään uskaltanut sinne 300 000 muun ihmisen sekaan lähteä, joten haaveeksi jäi. Tässä kuitenkin muutama huono kuva Brasilian taidonnäytteestä, eli keskimmäisestä showsta.

Meressä oli siis laiva, josta raketit ammuttiin.

Eläissäni en oo näin upeaa ilotulitusta nähnyt

Olihan se vaan upeaa!

On me myös täällä syöty. Aino on tartuttanut muhun tavan kuvata kaikki ruoat. Tässä ensimmäisessä kuvassa me ollaan Ethiopialaisessa raflassa syömässä fingerfoodsia. Eli tuosta vas.puoleiselta lautaselta otetaan yks tuollainen rulla, vähän niinkun tortillalättyä, ja rullataan se auki. Siitä sitten pieniä palaisia revitään ja niillä noukitaan tosta isolta lautaselta suuhun pistettäviä. :) Nams. Vaikka tuo itse "lätty" ei mitenkään herkkua ollutkaan...

Ainon kanssa on puhuttu puolikesää, että vielä me brunssille mennään. Noh, viime maanantaina täällä oli holiday eli pyhä, niin otettiin aamulla suunnaksi eräs ravintola ja brunssilista. Rafla oli hienompi, mitä alunperin oltiin suunniteltu, mutta kyllä oli maha täynnä... Eli seuraavaksi mun aamiaisen kuva. :D (maksoi veroineen n. 15$)

Siinä on siis lihaa, perunaa, hyvää kastiketta, uppokeitetty muna päällä, sipuliyrttileipä ja tomaattia. NAMS!

Mitähän muuta me on touhuttu. Yks päivä käytiin Stevestonissa eli pienessä kalastajakylässä ihailemassa tunnelmaa ja kylää. Seuraavat kuvat sieltä.

Meen nyt kyllä aikajärjestyksen kanssa todella pomppien, mutta, viime sunnuntain lähdettiin työpaikan toisen kokin, Jessican kanssa vuorille. Vancouverista n. 2h ajomatkan päässä sijaitsee Whistler, eli tavallaan laskettelukeskus-kylä. Siellä pidettiin Vancouverin isännöimmät talviolympialaiset vuonna 2010... Otettiin ensin parintunnin kierros ympäri kylää, käytiin lounaalla, ja sen jälkeen otettiin suunnaksi peak-to-peak -ajelu. Eli gondoli-hissein ylös, ja kahden vuoren välinen matka myös gondolilla. Ja jottei liian nössöksi menisi, otettiin vielä korkeimmalle kohdalle avoin tuolihissi. Se mua pelotti ihan älyttömästi, vaikkei mikään korkeanpaikan pelko koskaan olekaan ollut. Huhhuh! :D
 Eli tähän nyt maisemia ja tunnelmia tuolta reissulta. Oli niin upeat maisemat, enkä koskaan ole jalan niin korkealla ollut! (jotain 2km)

Huipulta toiselle, hui..

Korkeimmalla kohdalla!

Korkeimmalla kohdalla tämä myös, hrrrr...

 Vaikka vuorilla oli myös lunta, oli lämpötila myös ylhäällä kuitenkin yli +20 celsiusta. Tuntu hullulta. Ihan välillä hikeä puski, silti. :P

Turistit =)

Minä, Jessica, Maajo ja Naino

Nyt mun on pakko mennä vielä vähän pakkailemaan. On ihan älytöntä, miten paljon tuota tavaraa on! :( Kyllähän siis kolmen kuukauden ajalla (ja tällä shoppailumieltymyksellä...) tavaraa on, mutta silti, argh. Niinan kanssa kun suunta otetaan Miami Beach ja siellä pitäisi hostellissa asua, niin kyllä mä tuun kiroamaan tuota tavaran paljoutta...

Pari viimeistä kuvaa on meidän White Rockin reissulta. White Rock on siis ihan Vancouverin eteläisin osa, joka on meren rannalla. Poukaman toisella puolella on jo USA. Niin siistiä. Melissa vei meidät sinne eräs ilta, käytiin syömässä ja ihastelemassa vähän rantalaiturin tunnelmaa.

Puut valaistuna, so romantic..

Joku otti torkut kesken kaiken :)

Mutta nyt mulla ei kyllä ole enää muuta näytettävää, joten pakko painua tuonne matkalaukun kimppuun! Pyrin tekemään kännykällä Miamista ja New Yorkista teille pikapäivityksiä, kuin myös naamakirjaan.

Me mennään huomenna vielä töissä käymään Coffee Barissa vetämäsäs itkut ja sanomassa kaikille heipat, ja sitten on Suomikoti jätettävä taakse. Lauantaina aamulla Aino suuntaa lentokentälle, ja mä menen illasta sitten perässä. Voi surku.

Kesä on ollut mitä ihanin ja ennen kaikkea opettavaisin. Tiedän, että tähän kaupunkiin aion vielä joskus palata, ja tiedän myös, että täällä mulla on muuta uusi ystävä odottamassa. En vaihtais päivääkään pois, en edes niitä hyviä, sillä ne on kliseisesti kasvattanut mua paljon. Nainokainen on ollut parasta seuraa, mitä tämmönen mirkkumarkku voi toivoa. Ollaan niin erilaisia, mutta silti hyvin samalaisia.

Ikävä tulee. Kaikkea ja kaikkia.