Shop 'til you drop

Something around 8$? Käytän aina vaan toisessa korvassa, kun hiukset on auki ja toinen puoli pinneillä jotenkin sliipattu

Muutamia juttuja on tullu ostettua. Tässä osa, mitä oon kuvaillu. :)

2/15$ = oli pakko. Losi ja Miami here I  come!

29$

No sitten. Guessin laukkuja en oo ostanu, eikä oikeastaan ole tehny mielikään (katotaanpa tätä asiaa uudestaan Usan puolella...), mutta tämä oli vain pakko saada. Ja kun Ainolla oli synddäritkin, niin ajattelin, että shoppaan itelleni sen kunniaksi tämän. Hyvä syy, eikös ;)

Aldo n.10$

Lompakko. Jotenkin en halua käyttää mun Nykistä ostamaa Guessin yksilöä täällä (tuntuu halvalta?:D), joten ostin uuden, söpön. Tästä tulee jotenkin Helena mieleen ;) (terkkuja!) Ja mulla on nykyään tuohon mätsäävä laukkuki, apua. Sitä en oo jaksanu vielä kuvata.

Oon kyllä oikeasti ostanut paljon muutakin. Saa nähdä, mitä matkalaukut sanoo elokuussa. :) Mulla on nyt täällä seitsemät kengät. Pöh. Mutta heitän kahdet ennen Suomea roskiin.

Eilen oli shopping-retki asukkaille suht. lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen. Eli siis minä+Aino+meidän 2 ohjaajaa ja jokaiselle "oma" asukas, eli yhteensä neljä asukasta pääsi shoppailemaan. Mun kanssa shoppaili mun lemppari, 97v. suomalainen rouva. :)
Kun ajeltiin ostoskeskusta kohti saatiin aika mukava tehtävä. Kuulemma opiskelijoiden tulee aina ensimmäisellä shopping-reissullaan menomatkan aikana laulaa jokin laulu. Siinä sitten paniikkimietinnät Ainon kanssa kappaleesta ja päädyttiin Suvivirteen! :D Kaikkea sitä joutuukin...  

Päästiin tänään tekemään yhdelle Special Caren puolella asuvalle suomalaiselle asukkaalle Mini-Mental State Examinationia, eli siis MMSE-testiä. Taino nurse oli siinä se päätestaaja, mutta me autettiin kielen takia. (Niille, jotka eivät tiedä, se testi on kehitetty arvioimaan ihmisen muistia ja tiedonkäsittelyä. Siinä on vain yks A4 molemminpuolin, ja kysymykset on tosi helppoja meille "terveille". Pisteytys on tehtävä kerrallaan, maksimi 30pistettä.) Siinä testissä on yks tehtävä kirjoittaa jokin lause. Niin tämä meidän testattava kirjoitti tärisevällä kädellä kaunokirjoituksella "Minä olen niin yksin." Meillä kostu silmät. Nurse vaan kiitteli testattavaa kauniista lauseesta ja siitä, että jakoi sen meidän kanssa.

Pakko muuten kertoa vielä. Meillä töissä asuu eräs hyvin uskovainen asukas. Talossa asuu myös kolme kissaa ja nämä kissat on tälle kristitylle naiselle hyvin rakkaita. Naista ei oikeastaan muissa merkeissä huoneensa ulkopuolella näy, kuin ainoastaan ruokkimassa kissoja. Noh, tämä asukas myös veikkaa, siis laittaa mm. Kenoa. Ja oli sitten mennyt ja voittanut maanantaina 500$. Ja mihin rahat meni? No kissanruokaan! :D Oli aikamoinen näky, kun se tuli kaupasta kärryllisen kissanruokaa kanssa... (ja sekin on mun mielestä huvittavaa, että uskovainen ihminen uhkapelaa..:) Näin känädässä!

Nyt unille, huomenna uusi päivä vanhat kujeet!

Monday, May 28th

Nyt kun pitäisi opinnäytetyötä tehdä, niin johan joutaa tänne kirjotella. (Kummasti nuo äskeset päikkärit laittoi tärkeysjärjestykseen uutta vivahdetta...)

Nää kuvat on viime viikolta, päivää en muista, mutta jonain aurinkoisena, mutta tuulisena päivänä napsitut. Lähdettiin Ainokaisen kanssa kuvailemaan Waterfrontiin ja sitten Aino meni ja unohti kameran muistikortin kottiin. Noh, Mirkku otti muutaman kuvan. Kuvat on siis sieltä.

Täällä on siis kolme metrolinjaa. Waterfront on niiden kaikkien toisen pään (eli keskustanpään) päätepysäkki. Sieltä sitten lähtee SeaBuss eli noh lautta North-Vancouverin puolelle. Siellä ei olla vielä käyty, mutta halutaan ja aiotaan! Ehdottomasti.

Tuo paikka, missä kuvailin, on Canada Place. Canada Place on mm. Vancouverin World Trade Center, ja siellä on hotelli sekä leffateatteri. Sen ympäri menee tuollainen kävelytie. Itse Canada Place näyttää kaukaa (ja miksei läheltäkin) melkeempä risteilyalukselta. Näistä kuvista sitä ei vaan niin huomaa. Mahtavat näkymät kuitenkin lahden yli Vancouverin pohjoisosaan ja vuorille!

Mikä lie kaloripommi tuollakin turistilla kädessä. Ja uus laukku olalla (tää ei kylläkään ole se sunnuntaina ostettu, ups...).

Sitten tästä meidän asunnosta. Oon vähän jo aiemmin tästä jotain vihjannut, mutta kertaus on opintojen äiti.

Näkymä eteisestä

Amerikkalaiseen tyyliin lattiamatot löytyy. Keittiönurkkauksessa ja vessassa sentään lattialaattaa... Ikean kalusteilla suurimmaksi osaksi kalustettu (eipä täältä paljoa kalusteita kyllä edes löydy..) puhumattakaan kaikista keittiövälineistä. Eteisessä on ovi myös washroomiin eli siis vessaan, mutta sieltä en kuvaa ottanut. (Btw, kun meillä kylpyamme on suihkuna, niin Aino raukka ei mahdu seisomaan suihkun alle. Miten lie se aina suihkuttelut säätää... :D Mulle se taas on just sopivalla korkeudella, mitenkäs muutenkaan.)

Sohvalta päin

Meidän luksuskeittiö olohuoneesta kuvattuna.

Keittiöstä katsottuna

Ja keittiöstä kuvattu. Eli tuolla oikealla alkaa sitten makuunurkkaus. Sieltä löytyy tuo kerrossänky ja sen vierestä vaatekomero. Ainokainen koodaa aina tossa sohvalla, minä minun alasängystä. Ja siinä se. Tämä asunto. Eikö olekin ruhtinaallisesti neliöitä kahdelle henkilölle. (Puhumattakaan siitä, mikä meitä ehkä odottaa heinäkuun loppupuolella... Siitä lähemmin lisää, jos tarvis.)

Ehkä mä huomenna teen sitä opparia... 8-)

Long time no see - kilometritolkullajuttua

Tätä te ootte vissiin odotelleet. So here you go. Oon niin pääni puhki pähkäilly siitä, miten ihmeessä mä tämän työstä kertomisen jäsentelisin. Argh. :D Toivottavasti saatte jotain selvää edes...

Eli siis. Me Ainon kanssa (ja aina kaikki opiskelijat) työskennellään recreation-ohjelmien parissa, eli käytännössä joka päivä on ajanvietettä asukkaille meidän (ja meidän ohjaajien) vetämänä.

Aluksi työpaikasta.
Finnish Home jakaantuu käytännössä kahteen osastoon (niinkuin ehkä aiemmin olen kertonut). 11 paikkaisessa special care-osastossa on hyvin pysäkillä olevia asukkaita, ja sitten muutama tolpillaan oleva, mutta special caren puolelle joutuneet esimerkiksi karkaamis-uhan tms. vuoksi. Toinen "osasto" on sitten reilusti yli puoli taloa, eli 55 asukasta jakaantuneena kahteen eri kerrokseen.
Jokaisella asukkaalla on oma huone, jossa vessa. Ihan siis kuin Suomen palvelukodit.
Yhteisiä tiloja ovat suuri ruokasali, jonka yhteydessä on "olohuonetta" muistuttava takka-tv-sohvat-nojatuolit -alue. Nämä sijaitsevat katukerroksessa (joka kuitenkin on 2.kerros :D).  1.kerroksessa on enemmänkin juuri recreation-tilaa. Eli sieltä löytyy meidän officen lisäksi recreationille kuuluva keittiö ja iso sali, jossa pöytää tuolia sohvaa nojatuoleja jne ja meidän tarvikevarastot. Myöskin takapihalle pääsee tästä kerroksesta. Takapihalla on todella kaunis ja rehevä puutarha, kukkia on ihan älyttömästi. Takapiha on lukitun aidan ympäröivä, joten sinnekin asukkaat (suurinosa) saa itsekseen kävellä (tai pyörätuolilla rullailla).

Ikkunoiden takaa näkyy pieniosa puutarhaa

Asukkaista kolmasosa on suomalaisia, loput joitain muita. Suurin osa kuitenkin kanadalaisia. Meidän ohjelmat kuitenkin vedetään englanniksi. Välillä myös suomennetaan mikkiin tietenkin, mutta englanniksi on se homman nimi. 


Yleensä kaikki aktiviteetit on yläkerran tv-sohva-alueella. Käytännössä me siis käydään kutsumassa huoneista ne, jotka eivät vielä sohvilla valmiina ole. Hyvin moni istuu pyörätuolissa. Luulisin että kolmasosa kävelee itse, loput istuvat pyörätuolissa tai kävelevät rollaattorin avulla. Näin ollen meidän pitää aina vähän sumplia miten laitamme pyörätuolit sohvien taakse niin, että kaikki "pystyvät" voivat ohjelmiin osallistua. (Ohjelmiin osallistuviksi lasketaan myös ne, jotka eivät muuta tee, kuin ainoastaan istuvat pyörätuolissa puhumatta mitään, ja ne, jotka seuraavat kauempaa ruokapyötien äärestä ohjelmaa. Riittää siis, että on "lähellä".)

Meidän työpäivä alkaa joka aamu 8.45 sillä, että me syötetään hoitajien apuna yksi asukas. Mulla on oma vakkari, Ainolla myös. Syöttämiseen on ohjeistettu käytettäväksi n.15 minuuttia (alussa meillä meni välillä jopa puolituntia..). Sen jälkeen saadaan itse ottaa aamupala. Aamupala-tarjottimen kanssa sitten kävellään aina alakerran keittiöön syömään ohjaajien seuraan. Siellä sitten aina vaihdetaan kuulumiset ja käydään päivän tulevat koitokset läpi.
Aamiaisten jälkeen on aina 15-45min aikaa valmistella päivän ohjelmia.

Joka kuukaudelle on oma etukäteen tehty kuukausiohjelma. (Klikkaamalla saatte vähän suuremmaksi)

Recreation eli virkistystoiminnat pyörivät siis arkisin, viikonloppuisin niitä ei (valitettavasti) ole. Joka aamu special caren puolella on omaa ohjelmaa. Ma & ti meidän ohjaajat vetää siellä omaa juttuaan, ja minä ja Aino vuorotellaan ke & to -aamut. Perjantaisin talossa käy nainen nimeltä Lori vetämässä laulua ja musiikkia, joten perjantai-aamuisin on Lorin juttu special caressa.
Special caressa oikeasti siihen ohjelmaan kunnolla osallistuvia on kaksi. Muut eivät enää kykene (tai halua) osallistua. He sitten vain istuvat pyörätuolissaan ympärillä ja katsovat. Ohjelmaksi  special careen voidaan keksiä "ihan mitä vaan". Viime kerralla mä otin mukaan värityskuvia, joita väriteltiin, ja sitä edellisellä kerralla mulla oli mukana palapelit. Noille vierestä katsoville mä otan aina mukaan jotain, mitä voi pitää kädessä. Meidän tarvikevarastosta löytyy vaikka mitä, joten yleensä kaivelen sieltä jotain kivaa tutkailtavaa, esimerkiksi jonkun pehmolelun, stressilelun tms. Toinen meidän ohjaajista lähes aina vetää musiikkia special caressa, toinen samoja kuin me.  

Joka päivä ma-to ohjelmaan kuuluu jonkinlaista jumppaa. Voimistelua ja mukavia pientä liikkumista vaativia pelejä. Eli nämä ovat siis maanantaisin Excercises, tiistaisin Stretch&Fetch, keskiviikkoisin Tai Chi ja torstaisin Fit&Fun. Näistä neljästä Tai Chi on ainoa, jota me ei vedetä. Sen tulee aina vetämään kiinalainen mies (tai chi on siis alunperin kiinalainen taistelutapa :D). Nuo kolme muuta me Ainon kanssa aina vedetään, sisältö keksitään itse. Eli vaikka niillä on eri nimet, niin sisältö on aina samantyyppistä.
Yleensä meidän jumppa alkaa jollain kivalla liikettä aikaan saavalla leikillä, esimerkiksi pallojen heittely ihmiseltä toiselle "keep them moving", tai joidenkin hernepussien tms. heittely koreihin/maaliin/tms. Sitten vuorottelen ohjataan tuolijumppatyyppisesti kuminauhoilla/huiveilla jumppaamista, ja kolmantena on perus tuolijumppa.

Maanantaisin oleva News&Gossip ja keskiviikkoisin oleva News&Views ovat käytännössä samat. Siellä me luetaan englanniksi (mikkiin) uutisia ja säätiedotuksia. Yleensä aina aikaa jää, joten me myös on otettu tavaksi kertoa meidän seikkailuista Vancouverissa. Hirveästi asukkaita on naurattanut esimerkiksi, kun kerroin meidän toilailuista metrolla. Eli arkisia asioita jaetaan heille ulkomaailmasta.

Tiistaisin oleva WordGames on mun lemppari. Siinä siis me valmiiksi keksitään lauseet, jotka sitten isolle flappitaululle viivoina piirrettyinä arvuutellaan asukkaille. Vähän niinkuin hirsipuuta, mutta ilman sitä hirsipuuta. :D Eli siis jokainen vuorollaan saa sanoa yhden kirjaimen niin kauan, että lause on selvä, tai joku on sen arvannut. Meidän työjako tässä on aina niin, että joka toisen lauseen toinen juontaa ja toinen rustaa tauluun ja päinvastoin. Mukavaa lepposta hommaa.

Torstaisin jumpan jälkee on RecRack ja perjantaisin ennen Lorin laulua on Games. Nämä ovat melkeempä samoja juttuja (joka meitä ihmetyttää - miksi peräkkäisinä päivinä?!). Talossa on touhukärry, joka aina sitten näiden ohjelmien ajaksi tuodaan yläkertaan. Kärrystä löytyy kaikenlaisia pieniä pelejä. On ristinollaa, neljän suoraa, palapelejä, yms. Me sitten aina siirrettävät pyödät järjestellään sohvien läheisyyteen ja asetellaan asukkaita pelejä pelaamaan. Ja autellaan. On tässä kuulkaa palapelien kokoamisessa edistytty... :D

Perjantaisin Lori tulee siis vetämään SingAlongit. Taitava nainen, soittaa ja laulaa. Meidän tehtävänä on sitten aina ennen Lorin tuloa koota asukkaat niin Special caressa kuin yläkerrassakin sohvien ääreen ja siitä pois.

Aamun ohjelmien jälkeen me sitten autetaan asukkaita siirtymään ruokapöytien ääreen lounasta varten, syödään itse, ja suunnitellaan ja valmistellaan iltapäivien ohjelmaa.

Joka maanantai on lounaan jälkeen Bingo-time. Mä oon kyllä monet kerrat bingoa vetänyt, mutta, en mä ihan näin "virallista" (:D). Eli siis suomikodin bingossa jokaisella asukkaalla on meidän tarvikevarastossa jemmassa centtilaatikot pelimaksuja varten. Numerot sanotaan mikkiin, niin englanniksi kuin suomeksikin. Numerot pyöritetään sellaisesta minikokoisesta oikeasta bingo-hyrrästä. Ja silleeeesti. Tiiättehän te, B=1-15, I=16-30, N=31-45, G=46-60, O=61-75. Veemäisin mulle on tuo B-osio, koska mä sanon aina sen pirun bertan vahingossa "pii". Juu nou. Pissa. Huoh. Toinen kielisolmuunhophop on kaikki kolkyt jotain. Thööörtithriii. :D Noh tässä sitä oppii.

Alakerran tilat officesta katsottuna

Bingo & Suomiryhmä "nurkkaus"

Pöydät aina siirrellään sitten niin, että bingoiluun ja suomiryhmäilyyn mahtuu kaikki vierekkäin.

Ti-to lounaan jälkeen on yleensä jotain musiikkia. SingAlong, DrumCircle, Music Critique.
SingAlongissa jaetaan laulujen sanat kaikille ja kierrätetään kolmea mikkiä asukkaiden suilla ja lauletaan lauluja.  Drum Circle taas on pääkipujuttuja. Eikun siis. Musiikkia soimaan ja jokaiselle osallistujalle jokin soitin käteen - marakassi, tamburiini, jne. Ja sitten älämölöä. En käsitä miten Lori sen tekee, mutta sen aikana ei älämölö ole niin järkyttävä. Meidän aikana on. Huh. :D Jotkut nauttii tästä tosissaan, toiset todella nyrpeä ilme kasvoillaan vähän heiluttavat sitä marakassia. Mmm. Music Critique taas perus levyraati. Me keksitään toteutustapa itse. Musiikkia soimaan ja sitten pisteitä annetaan. Yleensä aina suomalaiset kappaleet häviää. Outoa. :P

Perjantaisin lounaan jälkeen on CoffeeBar. Perjantai-aamuisin töihin mennessä löydetään alakerran keittiöstä pullanleipomistlakoot. Eli nää meidän talon ja naapuritalojen volunteerit käy leipomassa suomalaista pullaa kahvibaariin tarjottavaksi ja myytäväksi.
Itse kahvibaari on tavallaan virkuimmille asukkaille vain päiväkahvit, mutta muille kuin kahvila. Kahvilippuja ostamalla saa juoda pullakahvit ja samalla oikeuden osallistua arvontaan. Arvonnassa sitten arvotaan - ylläri pylläri - pullaa. :D Yleensä kahvibaariin tulee juuri näitä meidän naapureita ja sitten asukkaiden omaisia.

Joka tiistai kahvien jälkeen on SuomiRyhmä. Eli vain suomalaisille asukkaille meidän opiskelijoiden vetämää juttua. Jokaiset opiskelijat aina keksivät itse mitä tekevät. Me on mm. muisteltu Suomen presidentit ja jokaisen synnyinkaupungin ja syntymäpäivät. Kuunneltu suomalaisia kappaleita, laulettu mukana, yms. Tosi mukavaa hommaa, ja aina aika kuluu tosi äkkiä.

Muina iltapäivinä, kuin tiistaisin, on sitten kahvin jälkeen 1to1-aikaa. Eli me käydään tuon 45min aikana juttelemassa asukkaille. Mä oon nyt melkeempä aina ottanu vain yhden asukkaan per iltapäivä, koska kaikilla on aina niin paljon kerrottavaa ja juteltavaa. Oon pyrkiny käymään joka toinen kerta suomalaisen ja joka toinen kerta englantia puhuvan luona.
Tuolla kuukausiohjelmassa näkyy myös tuollainen ku RoomVisits maanantaissa bingon jälkeen. Käytännössä se on kuitenkin samaa, kuin 1to1, eli käydään huoneissa keskustelemassa asukkaiden kanssa. Me on kuitenkin nyt vedetty bingo aina kaksin, niin ei ole toinen päässyt huonevierailuja toteuttamaan. Jatkossa kuitenkin ilmeisesti vedetään bingo vuorotellen, niin aina toinen on sitten bingottomien asukkaiden seurana.

Näiden meidän ohjelmien lisäksi kuukausiohjelmasta voitte nähdä jos minkälaista spring concerttia ja meetingiä yms yms. Nämä ovat sitten extrajuttuja.

Semmosta. :)

Viikonloppu on taas mennyt vauhdilla. Perjantaina juhlistettiin Ainon lauantaisia synddäreitä käymällä syömässä. Alla kuvaa iloisesta synttärivieraasta, joka oluen kanssa oottaa ruokaa. Hyvin nälkäisenä.

Kuva: Ainokainen

Syöminkien jälkeen mentiin yksille. Ja toisille. Ja kolmansille. Kahteen eri baariin. Oli mukavaa. Ei tullu krapulaa.

Lauantaina oli pitkästä aikaa hellettä hellettä, joten etsittiin kartalta ensin kiva park/beach ja otettiin suunta sinne. Aurinkoa otettiin. Kuva-aineistoa ei kuitenkaan teidän onneksi tälläkertaa ole saatavilla. Siitä kalkkilaivan kapteenista meinaan. Eikä niistä maisemistakaan. Ne oli mahtavat. Me mennään sinne joskus toistekkin, kameroiden kanssa. (Näin on ajateltu myös monesta kymmenestä muusta paikasta... Saa nähdä miten käy.)

Tänään eli sunnuntai kierreltiin kauppoja, ku ei ollut niin hellepäivä. Ostin laukun. Ja huivin. :D (tytöt ei sano tähän mittään... Eikä äiti... )

Voikaa hyvin, ikävä on!! <3

Long weekend

 Kanadassa on nyt huominen eli maanantai holiday-vapaapäivä, joten meillä on pitkä viikonloppu.

Perjantaina töiden jälkeen tämä neiti otti parin tunnin kauneutta lisäävät unet ja sitten suunnattiin ensimmäistä kertaa yöelämään. Aikaisemmat vaihdossa olleet olivat jättäneet suosituksia yhdestä baarista, ja sinne uskallettiinkin sitten suunta ottaa. Paikka oli kyllä mainio. Musiikki ei vain oikein Mirkkuun iskenyt... Saatiin jutella miesväen kanssa ja jotkut antoi suloisesti myös ohjeita mitä meidän ehdottomasti tulis nähdä täällä ollessa. Ei kuitenkaan kovin myöhäseen voitu (uskallettu) olla, sillä ei oltu varmoja miten me kotia selvittäisiin. Näin ollen ei onneksi minkäänlaista day-afteriakaan tullu hommattua...

Vancouverin ilmaston toinen puoli on näyttänyt meille koko tämän sunnuntain kasvojaan: sataa sataa ropisee, pilipilipom. Eilen lauantaina onneksemme oli kuitenkin todella hyvä ilma.

Ohjaajamme nimittäin perjantaina työpäivän päätteeksi kertoi, että vkolopun ajan Vancouverissa järjestetään joku iso häpeninki, jossa on huvipuistoa ja rodeota. Rodeota! Ehdottomasti sinne siis. Ja niin me lauantaina sompailtiin bussi-metro-bussi -matkaa yli 1,5h ja päästiin itse tapahtumapaikalle. Ja ihmisiä oli kyllä paljon. Rodeohenkisesti suurinosa (naisväestä...) oli pukeutunut teeman mukaisesti bootseihin, lännenhattuun ja ruutupaitaan.

Sisäänpääsy maksoi 12$ ja rodeonäytöksen lippu 25$ (portilta kummatkin ostettuna alennusta sai 5$, joten maksettiin 32$). Aikaa oli monta tuntia vain kierrellä ja kaarrella, joten tutkiskeltiin ympäristöä. Paikalla oli monta ruokakojua, huvipuistolaitteita, myyntikojuja etc. Alueella oli myös muutama rakennus, joiden sisällä oli jos minkälaista tuote-esittelyä ja myyntipistettä. Yhdessä rakennuksista oli myös eläimiä; hevosia, lampaita, laamoja, lehmiä, pupuja, yms. Minä tunnetusti en kauaa jaksa ihastella jotain eläintä, mutta Aino kävi rapsuttelemassa varmaan jokaisen läpi. :D Rakennuksen ulko-ovilla oli muuten myös festarihenkisesti sellaiset siirrettävät käsienpesualtaat ja paljon huomautuskylttejä "pesethän kätesi eläinten koskettelun jälkeen". Näin känädässä.

Nämä on tainnu käydä puimurissa...

Saunalahdelle terveisiä!

Me ei missään huvipuistolaitteissa käyty, mutta saatiin silti aika kulumaan. Jotkut "laitteet" siellä jopa hämmensi: monsteriauton kyydittämä ajelu pienen kahdella hiekkamäellä varustetun alueen ympäri maksoi muistaakseni 5$. Siis täh?

Itse rodeosta olisi ollut mahtava näpsiä kuvia, mutta valitettavasti minun "with canon you can (not)":illa (eli perus halvalla pokkari-kameralla) ei oikein katsomosta saakka pystynyt hyviä kuvia näpsimään. Tässä kuitenkin joitain, eli onnistuneimmat.

Juontaminen tapahtui tuolta kopista. Alussa kenttä täyttyi naisista ratsailla. Sitten kaikuivat niin Amerikan kuin Kanadan kansallislaulut.

Tää oli niin hieno, harmi kun tätä ei niin kuvista saa näytettyä! Mutta ihan kylmät väreet meni, kun nuo naiset jokainen lippuaan kantaen ratsasti tietyn muodostelman tehden.

Ohjelmassa käytävään kisaan kuului villihevosella ratsastus niin satulalla kuin ilmankin, ja sonnilla ratsastus, sekä lisäksi naisten nopeuskisa. Miesten kisoissa meno oli pelottavaa ja kisa perustui pisteisiin, mutta naisten kisassa hevoset olivat kesyjä ja ideana oli aika ratkaisee. Lisäksi viihdykkeenä kentällä nähtiin niin ponikisaa kuin lasten lammasratsastustakin ja pari lauluesitystä.

Ladies Barrel Racing - Eli naiset hevosten selässä kiertää 3 tynnyriä mahd. nopeasti

Auts!

Mä eka huudahdin "herrajumala!" kun tällästä alko tapahtuun. Eli siis käytännössä tuo ratsastaja on menettäny tasapainon ja kaatunut makaamaan hevosen selässä, mutta pitää kiinni vielä hevosen mahavyöstä(?!) ettei tipu maahan. Ja kun hevonen hyppi, ratsastajan pää näytti kuin iskeytyvän uudelleen ja uudelleen hevosen perää vasten. HULLUA! Huomasin sitten kuitenkin, että rastastajien niskassa oli sellaset "tyynyt" tätä iskua lieventämään. Mutta silti. Hulluja.

Kentän laidassa oli iso screeni, jossa näytettiin lähikuvaa ja aika. Ymmärsin, että jokaisella ratsastajalla on 10sekuntia aikaa osoittaa kykynsä. Tuolla kopissa sitten tuomarit antoivat pisteitä jokaisesta ratsastuksesta - mihin lie perustuen. 

Tuolla kentällä oli kokoajan itse kisaajan lisäksi 1-2 tollasta punapaitaista ratsastajaa hevosten selässä. Niiden tehtävänä oli turvata kisaajan hyppy hevosen selästä pois ja sen jälkeen ottaa villisti kehää ympäri juokseva hevonen kiinni ja ohjata kentältä pois. 

Ainoa "onnistunut" otos sonniratsastuksesta

Sonneilla ratsastamisen osuus oli jännittävämpi. Kentällä oli samaan aikaan myös kaksi poikaa, jonkun näköisinä "jokereina". Kun sonni sitten oli saanut ratsastajan selästään tiputettua oli punapaitasen ratsastajan tehtävänä lassota se kiinni ja ajaa kentältä ulos. Välillä sonnit lähtivät juoksemaan ympäri kenttää, jolloin kaikki kentällä olijat juoksivat aitojen reunoille ja hyppäsivät sinne turvaan. Hullua edelleen.

Liekkö menny light-olut päähän, ku lasitki miten sattuu...

Oli kuitenkin täysin 32$ arvosta! Niin mahtavaa, aika kului kuin siivillä. Itse rodeo-show siis kesti melkein kaksi tuntia. Sitten suunnattiinkin jo bussipysäkkiä kohti, nopeasti oli päivä vierähtänyt. Kotona oltiin kuitenkin vasta keskiyön paikkeilla.


Niin taas yksi viikonloppu vierähtänyt täällä vieraalla maalla. Edessä enää 11 ja sen jälkeen lento ämerikkään Ninnin kanssa seikkailemaan!

Harrisson dr.

Yks ilta käytiin kuljeskelemassa täällä asuinalueella. Rakastan niin näitä taloja! Pitää joskus ottaa kamera täydellä akulla mukaan, että saan kuvattua lemppareimmat talot. Nyt otin vaan alkumatkan taloista, ja sitten akku loppui... Lisäksi mua vähän nolottaa ottaa kuvia toisten taloista, mitä jos ne näkee :D

Tässä kuitenkin muutamat otokset, tätä kotitietä kävellessä kaikki tuli vastaan.

Työpaikka!

Aika vaatimaton sisäänkäynti, varsinkin jos ottaa huomioon sen, kuinka iso talo tuo oikeasti on!

Mainitsin aiemmin niistä tämän asuinalueen mäistä. Ne näyttää autosta katsottuna aivan viattomilta, mutta oikeastin kun kävellen/pyörällä painat menemään, niin voivoivoi ku jaloissa tuntuu. Esimerkiksi meidän pyörämatka supermarkettiin on ensin alamäkeä, joka välillä on tasaista maata, sitten taas alamäkeä. Eli tulomatka kotiapäin onkin sitten ylämäkeä melkeen kokoajan ja vielä niiden painavien ostoskassien kanssa. Halleluja! Jos ei elokuun alkuun mennessä ala helpottaa ne mäet, niin jotain on pahasti vialla!

Alaspäin katsottuna. Loivaa, mutta alamäkeä silti.

Ja sitten. Törmäsin tänään siellä supermarketissa niin outoon ja (mulle) uuteen asiaan, nimittäin kalatuore"tiski" oli  siis akvaarioita. Siellä ne vielä elossa olevat kalat ja önkimönkiäiset ja simpukat ja hyihyi lillu ja liikuskeli. Harmikseni (onnekseni) kukaan asiakas ei niitä ostanu, niin en nähnyt miten se homma sitten menee. Miten lie. Yäk. Mutta silti. Ei kai Oulun Kauppahallissa vastaavaa ole?? Eihän? (luulin muuten pienenä, että kauppahalli ja kappahl on samoja kauppoja :D)

Lisää kuvateksti

mikä tuo pallopensas on :D

Tämän kuvan "juju" tais olla tuo palmu........

Tämän rinteen suurinosa taloista on rakennettu niin, että kadulle parkkeerataan auto, ja sitten kipsutellaan portaat ylös pääovelle. (Ja voi luoja minkälaisia marmorisisäänkäyntejä me on nähty! Pitää joskus käydä räpsimässä salakuvia, hihi.)

Kyllä mä täällä nyt enemmän viihdyn. Jotenkin alkuun oli tosi paha mieli kokoajan, ikävöin vain kaikkia mahdollista ja mahdotontakin. Ja se lisää myös ikävää, kun ei ketään tuttua ja turvallista omaa läheistä ole täällä. Mutta Ainon kanssa kokoajan tutustutaan enemmän, tottakai, joten jospa tämä tästä. Lähdin niin kovalla uhmalla tätä kaikkea rakentamaan silloin alkutalvesta, kun tieto valinnasta tuli, että nyt pitää häntä koipien välissä surkutella. Niin minun tyylistä. :P

Vielä yksi kuva siitä surkuttelijasta. Tärähtäneestä sellaisesta. Niina ja Jemina ja Tiia varmasti hymyilee tälle kuvalle, kun ne tietää mitä tässä tilanteessa on tapahtunut. Noh, kerron. Mä aina kävelen ja räpsin itestäni samaan aikaan kuvia. Esimerkiksi Prahassa tytöt kuvas maisemia ja taloja yms, Mira itseään. :D

ps. Ikävä teitä!! Kommentoikaa! (onnistuukohan se anonyymisti? en ymmärrä näistä asetuksista mitään. I have to check that one...)

pps. Yritän enskerralla kertoa meidän työstä, viikko-ohjelmasta!

Mother's Day

Meidän työaika on 8.45-15.45, eli illat on mukavasti aikaa touhuta. Silti en saa ikinä aikaiseksi tulla kirjottelemaan kuulumisia. Noh, nyt.

Ensiksi: On maailman ihaninta saada omalta rakkaalta äidiltä facebook-viesti "Kiitos rakas Mira muistamisesta kaikkien äitien päivänä!" Se siis oli löytäny mun piilottaman äitienpävä lahjan. Kehystin sille meidän Miikkan rippijuhlissa otetun kuvan, tämän:

On melkein jokapäivä käyty jossain, pyritty näkemään kaupunkia. Tämä kaupunki on niin valloittava, kiehtovalla tavalla. Inhoan nähdä sitä kaupungin varjopuolta, eli esimerkiksi huumehörhökänniläisiä, mutta silti nautin joka päivä tämän kaupungin tutkimisesta.

Seuraavaksi kuvaoksennus eri päiviltä eri paikoista. En ilmeisesti ikinä muista kuvata/kuvauttaa muuta, kuin itseäni.. :D (no kyllä sieltä muutama maisemakin oikeasti löytyy...)

Joku päivä turisti maisemoi, kun toinen räpsi tästä kuvia.

Siitä turistista löytyi toinenkin puolisko.

Coal Harbour - jonkun näköinen satama Downtownissa. Nuo talot pikkusen huikeita, mukavat näkymät lahden yli vuorille...

Täällä liikkuminen on tosi helppoa. Bussilla ja Skytrainilla vaan ajjaa hurruutellaan. Vuorotellen. Aina kotoa päin eka bussi, sitten vaihto skytrainiin, eli siis metroon. Lippuvaihtoehtoina oli 10kpl lippuja 21$, tai 1kk n.80$, me otettiin ensimmäinen. Enskuussa sitten ostetaan kuukausilippu. Yks lippu on ensileimaamisesta voimassa 1,5h, joten hyvin on aikaa sompailla ensin metrolla väärään suuntaan jne... No onneksi ei kovin usein. On vaan tosi hankala välillä hahmottaa, mistä helkutista sitä tultiin ja mihin helkutin laiturille pitää mennä kotia päästäkseen... Pikkuhiljaa onneksi oppii.

Huomatkaa nuo pikku pörriäislentsikat! Turistit osti lentoja, en vaan muista paljonko taaloja sai pöytään iskeä, että sai hetken lennellä Vancouverin yllä.

Coal Harbourssa myös muutama halpa paatti. Kelpais.

Kaikkihan tietää Starbucksin. Noh, Kanadalla on oma vastalauseensa asiaan - Tim Hortons. Ja se on huomattavasti edullisempi, kuin tähtiversionsa. Muutaman kerran on sieltä siis kupposet jotain ihanaa nautittu. Tässä esimerkkiä:

(psst! kattokaa tota mun tucan väriä, b-e-a-utiful, tykkään kyllä. näyttäispä se vaan oikeastikkin tolta...)

Lauantai vietettiin Vancouverin suurimmassa ostoskeskuksessa kierrellen. Sieltä löytyi kyllä kivoja kauppoja, mutta pihistellä piti. Ostin mä jotain, mm. ballerinat.

15$

 
 Haluaisin ostaa jonkun kivan suht suuren laukun, mutten ole vielä löytänyt mieluisinta. Ja tiiättekö, eniten mua täällä kaupoista puoleensa vetää tuttu ja hurvallinen H&M. Voi luoja Mira Maria!! :D

Ku tarkkaa tiiraatte oikeaan linssiin, niin saatatte nähdä jopa yhden kaunokaisen kameran takaa. Siellä on siis Aino, vaihtoparini.

Mitä sitä muuta. Aino etsi meille karttoja selaamalla jonkun kivan puiston, että päästään nahkaa polttamaan. Päädyttiin downtownin hoodeilla sijaitsevaan puistoon ja sinne otettiin sunnuntaina suunta. Oikeasti ei kyllä sinne suunniteltuun puistoon päädytty koskaan, vaan johonkin toiseen, yhtälailla kelpaavaan puistoon. Nimeltään oli Cooper Park. Mirkkuki otti aurinkoa. (Leggingsit ja toppi päällä tietenkin, ei nyt liiallisuuksiin...) Oli kyllä lämmin päivä, ihanan lämmin. Mä en moneen kesään ole saanut otettua aurinkoa, kun aina vain töissä tai nukkumassa. Mutta tänä kesänä siihenkin tulee muutos!

Cooper Parkkia

Kalkkilaivan captaini lisää vähä suojakertoimia. Ettei vaan muuttais väriä.

Tatulointiki otti aurinkoa. Suojasin sitä kokoajan rasvaa lisäämällä, eikä se palanu ollenkaan. Se on siis jo hyvin parantunu, onneksi, kutina-vaihe oli veemäinen!

Jättäkää kommentteja! Hirveästi! Kaikki!